Lokikirja

ETS 03.05.2021  15:00

15.-16.8. Gävle - koti


Sunnuntaina iltapäivällä klo 16.30 Ruotsin aikaa pörähti Perkins käyntiin ja lähdimme puksuttelemaan Gävlen keskustasta jokea pitkin myötävirtaan ja -tuuleen takaisin merelle. Ulos päästyämme otimme kurssin kohti kotisatamaa, joka sijaitsi noin 130 nm päässä Pohjanlahden toisella puolella. 


Edellisenä päivänä puhaltanut voimakas tuuli oli hieman hellittänyt noin 10-12 m/s lukemiin. Sekin siivitti Fugan oikein mukavaan vauhtiin ja ulompana merellä mukavat surffiaallot antoivat vielä ajoittain lisävauhtia. 


Viimeisen legin kunniaksi innostuimme pitämään merellisen toivelaulukonsertin. Vuoron perään toivottiin ja sitten laulettiin. Taisi ohi lentävät lokit pyöritellä päitään, kun Pohjanlahden pimenevässä illassa kaikui mm. Lapin kesä ja Mikko-Hiiri merihädässä 


Yövahdista jäi maininkien lisäksi mieleen tähtitaivas, joka pimeällä merellä näkyi nyt todella selvästi. Ilmeisesti jokin perseidi-parvi pölähti maamme ilmakehään, kun lyhyen ajan sisällä näin toistakymmentä tähdenlentoa. Parhaimmat näkyivät niin kirkkaina, että niiden valo heijastui takaisin aaltovälkkeenä. Upea näytelmä! 


Aamulla tuulen tyyntyessä nostimme Code Zeron ylös tuomaan lisävauhtia. Suoralla takatuulella purje toimii hieman huonosti, joten laskimme kurssin hieman enemmän etelään. Tuulen hiljalleen kääntyessä etelään kurssi korjautui taas Rauman suuntaan.


Ja sieltähän ne Rauman tutut maamerkit alkoivat viimein pilkottamaan horisontista puolen päivän jälkeen. Rauman majakka, Kylmäpihlaja ja tehdaiden silhuetit. Kylmäpihlajaa ohitettaessa oli jo ihan juhlan tuntua ilmassa. Yhdessä suunniteltu ja valmisteltu projekti oli loppusuoraa vaille valmis. Oli todella hyvä fiilis siitä, että pääsin lähtemään mukaan tällaiselle hienolle matkalle!


Reissu oli mahtava! Tässä riittää muisteltavaa ja sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Kiitos kaikki #yhdessäitämertatutkimaan projektissa mukana olleet!


13.-14.8. Härnösand - Gävle. Kovaa keliä ja kalustotappioita.

Härnösandista starttasimme varhain aamulla perjantaina 13.8. Luvassa oli jo totutun tavan mukaan vastatuulta koko päiväksi, joten teimme lähtiessä vielä kierroksen polttoainejakamon kautta.

Edellisillan jäljiltä surströmmingin katku leijui vielä kannella ja etsimme nuuskimalla hajun lähdettä. Irtosilakoita ei kuitenkaan löytynyt vaan kannelle roiskunut liemi oli vain niin vahvaa, että se haisi vielä Tolu-käsittelyn jälkeenkin 

Alkumatkan ajoimme koneella, mutta pian vaihdoimme purjeveneelle luontevampaan etenemismuotoon eli purjehdukseen. Tästä muodostuikin ainakin itselleni elämäni toistaiseksi pisin kryssipätkä (yli vuorokausi vastatuuleen).

Yöllä keli alkoi kovenemaan. Ensimmäinen merkki lähestyvästä ukkosrintamasta oli se, että ilma muuttui lämpimämmäksi ja yhtäkkiä omalla vahtivuorolla tuuli tyyntyi ja kääntyi noin 30 astetta. Tämä oli kuitenkin vain ”tyyntä myrskyn edellä” sillä seuraavassa hetkessä puhalsikin jo yli 10 m/s ja oli alettava reivaamaan purjeita. Genuaa sisään rullatessa vetonaru jäi tietysti jumiin vinssille ja vastapuolen skuutti meni solmuista huolimatta läpi väkipyörän. Tuloksena köysimytty, jota piti käydä etukannella selvittelemässä aaltojen pärskiessä kannen yli. Vinssiltä vetonaru saatiin vapautettua vastapuolen vinssiä apuna käyttäen. Myös isoon laitettiin samalla ykkösreivi.

Kipparin vahtivuorolla sama toistui uudestaan. Keli tyyntyi niin että konekin ehdittiin jo laittamaan päälle. Pian kuitenkin tuuli yltyi yli 12 m/s lukemiin ja tunnelmaa kohotti myös kunnon salamointi. Pari aaltoa löi paatin yli ja vettä saatiin ihan tupaan saakka. Hyvä puoli tässä oli se, että enää ei surströmmingin haju häirinnyt.

Tähän asti tunnollisesti venettä ohjanneen ruorireiskan ohjausyksikkö repesi irti laipiosta ja loppumatka jouduttiin tulemaan käsiruorilla. Kymmenisen mailia ennen Gävleä tuuli kääntyi siten, että viimeisellä halsilla päästiin sisään sataman portille saakka. Eipä enää olisi tehnytkään mieli hakea vauhtia ulkomereltä.

Illalla palkitsimme itsemme pizzoilla ja saimme myös pilotin korjattua. Kotimatkaan keli oli kuitenkin liian kova, joten paluu siirtyi seuraavaan päivään.


Mjältön - Härnösand (12.8.2021)

Päivän legi oli leppoinen sekä tuulien että pituuden osalta. Tuulet olivat itseasiassa niin leppoiset että suurimman osan 34 nm matkasta jouduimme puksuttelemaan peltigenualla.

Maisemat tällä legillä olivat aivan A-luokkaa. Högakusten eli High coast on todella nimensä veroinen paikka. Kallioiset saaret kohoavat merestä jyrkkinä ja jylhinä jopa yli 200 metrin korkeuteen ja vastaavasti vesialueet saarten väleissä ovat helposti yli 100 metriä syviä. Täällä pääsee isommatkin laivat puikkelehtimaan rantojen lähellä ilman pohjakosketuksen vaaraa.

Kohtasimmekin yhden isomman aluksen päivän legillä, kun Silja Symphony oli lähtenyt todelliselle maisemareitille Härnösandista. Aluksen reitti kierteli Högakustenin saarten välissä jatkuen illalla ja yöllä Maarianhaminan kautta Tukholmaan. Enpä tiennytkään että Siljalla on tällainenkin risteilyreitti valikoimissa.

Siljan lisäksi reitin varrelta jäi erityisesti mieleen Högabondin majakka. Majakka sinänsä ei ollut ehkä Itämeren erikoisin, mutta se sen sijainti oli kyllä huikea. Majakan valo loistaa 75 metrin korkeudella merenpinnasta.

Härnösandissa kiinnityimme kaupungin laituriin meripelastusseuran tukikohdan viereen. Kaupungista löytyy kyllä vierasvenesatamiakin, mutta pysähtymisen tarkoituksena oli lähinnä käydä etsimässä surströmmingiä ja tällä puolen kaupunkia sijaitsi ICAn supemarket. ICAsta löysimmekin vihdoin ainekset illalliselle. Veneelle palattuamme katoimme juhlapöydän veneen takakannelle ja IG-liveyleisön katseiden alla tutustuimme tuohon ruotsalaiseen perinneherkkuun.

Kipparille säilyke maistui ihmeen hyvin, mutta minulla oli kyllä täysi työ saada makupala pureskeltua. Haju oli todella etova ja siitä tuli mieleen vessan roskiksessa muhinut ripulivaippa. Juuri hajun vuoksi silakan syöminen oli haastaavaa. Jos herkusta olisi saanut hajun eristettyä pois, olisi tuotteen varmasti voinut napostella ilman ongelmia. Tällä tavalla raakana nautittuna tämä #Surströmming kokemus oli ainakin minulle samalla ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Aterian jälkeen päätimme jäädä yöksi Härnösandiin. Gävleä kohti starttasimme varhain aamunkoitteessa, mutta siitä lisää seuraavassa loki-postauksessa.


Reissu etenee ja legit pitenee! (11.8.2021)

Aamulla kiinnittäydyttiin Ulvössa Svenska Kryssarklubin poijuun 225,9 merimailin purjehduksen jälkeen. Emme alunperin suunnitelleet Luulajasta lähtiessämme tulevamme kerralla näin pitkälle, mutta kun meno maistui niin annettiin mennä. Byvikeniin kyllä yritettiin rantautua, mutta jouduttiin peruttelemaan pois, kun kaiku kertoi että kohta kolisee.

Mitään vauhtipurjehdusta tämä kahden päivän legi ei ollut, vaan välillä kryssittiin suoraan vastaiseen ja välillä kelluttiin paikallaan tuulen viriämistä odotellessa. Tietysti välillä mentiin myös ihan reipastakin kyytiä. Noin neljän tunnin vahdeilla vireystila säilyi hyvänä koko matkan.

Aiempiin päiviin verrattuna merellä oli nyt aika paljon liikennettä. Kohtaamisetäisyyksien laskeminen ja tarvittavat väistöliikkeet toivat mukavaa tekemistä. AIS on kyllä aivan verraton apuväline muun liikenteen seuraamiseen. Se kertoo alusten koon, kurssin ja nopeuden, mutta parasta siinä on, että sen avulla voi lähestyvät alukset havaita jo kauan ennen kuin ne tulevat näkyviin. 

Ulvöhön saavuimme sankan sumun keskeltä tutkalla ajaen. Lahdelle sisään päästyämme kiinnityimme poijuun ja nukuimme univelat pois. Paikan kauneus iski tajuntaan vasta heräämisen jälkeen. Aamupalalla silmät pyöreänä taivasteltiin kylän kauneutta. Aivan kuin oltaisiin tultu keskelle maisemapostikorttia.

Aamupalan ja pienen puhdistaumispulahduksen jälkeen lähdimme tutustumaan kylään. Kävimme kirkossa, museossa ja luotsituvalla. Tarkoituksena oli myös hankkia täältä Surströmmingin synnyinsijoilta yksi purkki tuota ihastuttavaa/kauhistuttavaa elintarviketta. Koko saarelta ei kuitenkaan löytynyt tavaraa, joten iltapalasuunnitelmat menivät uusiksi.

Ulvöstä jatkoimme Mjältön saarelle muutaman mailin päähän. Rantauduimme upeaan laguuniin ja taas oli hetken pää pyörällä paikan kauneudesta. Lienee parempi että en tämän enempää yritä kirjoittaa Högakustenin hienoudesta. En vain pysty riittävästi hehkuttamaan tätä.  Paikka pitää itse kokea.

Iltasaunan jälkeen diskuteerattiin pitkät pätkät ruotsiksi muiden purjehtijoiden kanssa. Mukavaa ja ystävällistä porukkaa, kuten purjehtijat yleensä ovat.

#purjehdus #itämeri #högakusten



Lepopäivä Luulajassa. (8.-9.8.2021)

Purjehdimme Törestä lauantaina Ruotsin rannikkoa alas tänne Luulajaan. Reitti kulki saariston suojassa ja tuntui aivan kuin oltaisiin oltu järvellä. Vasta Luulajaa lähestyessä aukesi horisontti kunnolla ja maisemaan ilmestyi myös rahtilaivoja. Siinä oli Fugan lisäksi satamaväylän suulla myös suomalaiset alukset Rautaruukki ja Pasila.

Päivän purjehdus oli oikein mukava ja helppo. No meinattiin kyllä tehdä reissun eka broachi kun code zeron noston jälkeen iski saaren takaa yllättävä yli 10 m/s puuska. Mutta ei siinä mitään, otettiin rätti alas, syötiin Gifflarit ja jatkettiin genualla Luulajan saakka.

Sataman suulta Sandöklubbenin ja Likskäretin välistä saa tulla vielä useamman mailin verran sisään ennen kuin päästään kaupunkiin. Matkan varrelle jää erilaisia tehtaita ja teollisuussatamia. Silmiinpistävää täällä oli se, että väylän varrella oli valtavan paljon erilaisia kalapyydyksiä, jotka olivat kyllä oli hyvin merkitty.

Otimme laituripaikan Ettans Båthamnin vieraslaiturista aivan kaupungin kupeesta. Satamamaksu piti hoitaa e-park sovelluksella, johon saatiin myös avainkoodit. Erilaiset sovellukset on ihan näppäriä, mutta joka paikassa on tietysti eri ohjelmat käytössä.

Tämä venesatama on todella siisti ja kaikki on uutta. Satama on vasta rakennettu uusiksi, kun edellisen sataman paikalle tehtiin uusia kerrostaloja. Tässäkin paikassa on yhdistetty venesatama ja matkailuautojen parkki.

Illalla kävimme pesemässä aurinkorasvat pois sataman hienossa saunassa. Pääsimme myös verestämään ruotsinkielentaitoa mukavien eläkeläisukkojen kanssa.

Jos lauantaina keli oli mitä täydellisin, niin sunnuntaista ei voi enää sanoa samaa. Ahvenanmaalla ja Satakunnassa aiemmin puhaltaneet tuulet olivat siirtyneet tänne ja vettäkin tuli aamulla taivaalta ihan huolella. Puolen päivän maissa päätimme jäädä Luulajaan pitämään säätä vielä yhdeksi päiväksi. Pääsimme näin rauhassa käymään kaupoissa ja nyt on hyvää aikaa editoida myös aiemmin kuvattua videomateriaalia.

Huomenna kurotaan aikataulua kiinni vähän pidemmällä legillä. Toivotaan että keli tästä taas vähän paranee.

#yhdessäitämertatutkimaan #purjehdus #luulaja #visitluleå @sailing_fuga




Tornio - Töre (7.8.2021)

Perjantaina kelluttiin n. 50 nm hyvin tyynessä kelissä Tornion Puotikarin venesatamasta Ruotsin puolelle Töreen. Kassu ja Hessu joutuivat aikataulujensa vuoksi jäämään pois miehistöstä, mutta Torniosta päivän legille lähti mukaan nuoruusvuosien kaveri @koivistovaltteri.

Päivän purjehdus ei ollut niin ihmeellinen, että alkaisin siitä runoja kirjoittamaan. Maininnan arvoisia asioita olivat kuitenkin uuden purjehtijan perehdytys (on aina mahtavaa opastaa uusia tyyppejä purjehduksen pariin) ja Code zeron käyttö. Tuo 78 neliön iso ja kevyt purje on osoittautunut erinomaiseksi kevyiden tuulien työkaluksi. Aivan yksinkertaista sen käyttö ei ole, mutta tekemällä oppii ja eilen saatiin taas paljon praktiikkaa tästä.

Töreen saavuttiin klo 22.00 paikallista aikaa. Pohjanlahden ja samalla koko Itämeren pohjoisinta pistettä osoittaa satamalahdella kelluva iso merkkipoiju. Vaikka tämän projektin itsetarkoitus ei ollut pohjoisimman pisteen saavuttaminen, oli Töreen saapumisessa kuitenkin jotain erityistä hohtoa... vähän samaa, kuin maratonin maalissa. Maalintulohehkutusten jälkeen istuimme vielä pitkään iltaa messissä ja paistoimme lettuja Valtterin paluukyytiä odotellessa.

Itse satamasta jäi lopulta hieman kaksijakoiset tunnelmat. Tämä oli ihan (raumalainen sanoisi tässä sikses) mukava ja luonnonkaunis paikka, mutta jotenkin paikan erityispiirrettä pohjoisimpana pisteenä ei vain ole osattu hyödyntää. Tästä kertoi myös se, että edes Haaparannassa asuva Valtteri ei tiennyt lahden pohjukan olevan Itämeren pohjoisin piste. Ei tänne mitään Nordkappia tarvitsisi rakentaa, mutta pienillä investoinneilla voisi paikan arvoa nostaa ”leirintäalueen takapihasta” merenkävijöiden tuntemaksi ja tavoittelemaksi määränpääksi. Hyvähän meidän on tietysti esittää ajatuksia alueen kehittämisestä, kun ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen.

Itselleni tämä ensimmäinen, mutta kipparille ja @sailing_fuga jo toinen vierailu Töressä. Emme nytkään sanoneet hyvästi, vaan näkemiin. Wismarin kaupunki Saksassa on nimittäin kutsunut meidät osallistumaan Midsummersail regattaan, jonka kääntöpisteenä toimii tuo Tören poiju. Reitti on jo tuttu, joten tänne on tarvittaessa helppo palata.



Hailuoto - Tornio


Mukavaa myötätuulipurjehdusta Hailuodosta Tornioon Puotikarin satamaan. Illalla pääsimme saunomaan Torniossa asuvan tuttavan mökille. Puotikarissa haastateltiin vierasvenesataman isäntiä. Paikan tarkempi esittely luvassa myöhemmin videomuodossa.

Miehistön jäsenistä Kassu ja Hessu jäivät pois Torniossa.



Vaasa - Marjaniemi, Hailuoto (4.8.2021)

Takana taas tasan vuorokausi reipasta purjehdusta. Matkaa taittui tälläkin kertaa 159 nm eli hieman vajaat 300 km. Purjehdus tuntui nyt todella mukavalta ja kelit suosivat matkantekoa... ulkona oli kyllä paikoin isoakin maininkia, mutta Fuga kynsi merta ilman pahempia ryskimisiä. Ensimmäiset 12 tuntia noustiin luoteistuuleen tiukalla kryssikulmalla, mutta loppumatkasta tuuli kääntyi jo sivumyötäiseksi.

Kun matka taittui niin kivasti, päätimme jatkaa Raahen sijasta suoraan Hailuodon Marjaniemeen. Tänne tultiin melko kapeasta aallonmurtajan aukosta, jossa sai koneella pitää kunnolla vauhtia ettei vene päätynyt aaltojen kuljettamaksi. Hailuoto on iso saari Oulun edustalla, enkä muista täällä aiemmin vierailleeni. Ainakin Marjaniemen osalta voin todeta, että kaunis paikka ja kannatti tulla.

Vierasvenelaiturista saatiin vapaasti valita paikka, koska muita veneilijöitä täällä ei näkynyt. Viereinen matkaparkki on kuitenkin lähes täynnä matkailuajoneuvoja, joten emme ole tässä kolkassa yksin. Me pysytään nyt kuitenkin omissa oloissamme, kun uutisten mukaan korona on taas leviämässä vauhdilla.

Nyt painetaan päät tyynyyn ja tulpat korviin, niin saadaan köysien narinalta nukuttua. Tänä yönä ei tarvitsekaan nousta kannelle, vaan matka jatkuuu vasta aamulla kohti Kemiä ja Torniota.

#yhdessäitämertatutkimaan




Rauma - Vaasa (3.8.2021)

Sanotaan että matkapurjehdus on veneen korjaamista eksoottisissa paikoissa. Tänään onkin pidetty kovan pohjoistuulen vuoksi huoltopäivä Wasa Segelföreningenin vieraslaiturissa. Tuulesta huolimatta pienet fiksaustyöt onnistui mastossa paremmin nyt laiturissa kuin merellä.

Paikallisoppaan kyydillä päästiin myös tutustumaan kauniiseen kaupunkiin sekä Raippaluotoon. Sillan ympäristössä oli säpinää, kun pelastushelikopteri ja useat alukset etsivät vedenvaraan joutunutta. Merivartioston mukaan henkilö löytyi kylmettyneenä ja on nyt toimitettu sairaalaan. Edellisyönä hieman pohjoisempana Perämerellä oli myös  veneilijöiden etsintä käynnissä. Myrskyssä vene oli täyttynyt vedellä ja he olivat päätyneet tuuliajolle.

Meri on yleensä ihana, mutta ajoittain myös julma paikka. Siksi on välilä ihan järkevää joustaa aikatauluista ja pitää huoltotaukoa kelin kevenemistä odotellessa. Ennusteen mukaan jo illaksi pitäisi tuulen hellittää. Ehkä ensi  yönä jatketaan taas kohti pohjoista!

#yhdessäitämertatutkimaan #visitvaasa #purjehdus #veneily #raippaluoto @sailing_fuga





27.5. ÄijänkariRauma

Päivä näytti edelleen pilviseltä, mutta tuuli oli jo kovasti laantunut, kun puolenpäivän aikaan irroitimme köydet ja jatkoimme pohjoiseen. Itäinen tuuli toi meidät mukavasti pelkällä genoalla Rihtniemeen asti. Rihtniemen kirrettyämme tuuli kääntyi taas vastaiseksi ja voimistui, joten loppumatkan ajoimme taas koneella Syvärauman laituriin Merijakamolle.

Näin oli tämä ensimmäinen osa -Yhdessä Itämerta tutkimaan -hankkeesta tullut päätökseen.

Eteläinen itämeri kierretty, noin 1500mpk purjehdittu ja mitattu merta, 19 satamaa vierailtu, paljon taas nähty ja koettu.

Matka jatkuu… Kesän reissut vielä edessä ja jää nähtäväksi missä Fuga kesän mittaan vielä purjehtii ja Itämerta tutkii.

Heinäkuun lopulla kuitenkin varsinainen tutkimusmatkamme taas jatkuu Perämeren kierroksella ja näin tulee koko Itämeri kierrettyä.  Silloin taas livestriimi ja uutislähetykset taas jatkuvat, mutta varmasti kesän mittaan myös aiemmin kanavillamme on päivityksiä.

 

26.5. LootholmaÄijänkari


Aamupalan aikoihin vielä arvoin päivän säätä ja mietin olisiko viisasta jäädä pitämään nousevaa myrskyä Lootholman suojaiseen satamaan vai kerkeäisinkö ennen pahinta puikkaamaan Äijänkariin. Päätin lähteä. Ströömillä oli pääasiassa melko kevyt sivutuuli koillisesta, mutta välillä tuuli pyöri ja tuli voimakkaita puuskia. Merelle päästyämme tuuli jatko nousuaan ja Susiluodon edustalla kääntyi täysin vastaiseksi. Alkoi myös sataa vettä. Meno oli todella märkää 33-40kn vastatuulessa ja välillä vesisateessa. Paikoitellen vauhti hiipui vastatuuleen ja aallokkoon koneella puskiessa kahteen solmuun. Matka kuitenkin eteni maili maililta ja lopulta pääsimme Rauman Purjehdusseuran saareen,  Äijänkarin turvalliseen laituriin.

Saunan lämmössä äkkiä sai vilustuneen ja kastuneen kropan taas lämpöiseksi.


25.5. StenskärAiristoLootholma


Aamulla tutustuin Stenskärin luontopolkuun ja upeaan saaristoluontoon. Metsää, rantaniittyjä ja kallioita joista avautuu upeat näköalat saaristoon. Kävimme katsastamassa myös Birsskärin uuden vieraslaiturin ja grillikatokset, viihtyisältä näyttiy. Birsskärin laiturissa on veneilijöiden käyttöön varattu pari soutuvenettä, joilla voi asioida Stenskärin puolella puodissa tai saunomassa.

Keli oli lämmin ja täysin tyyni, kun jatkoimme matkaa nyt pohjoiseen Gullkronan läpi, jossa näkyi myös olleen joku vene jo kesää aloittelemassa. Pensarin itäpuolitse etenimme koneella ajaen hitaasti kohti Airistoa. Poikkesimme katsomaan myös uudistettua Airisto Marinan uudistettua satamaa. Satamassa juuri viimeisteltiin uusia laitureita johon on nyt hyvä vierailevien veneidenkin pysähtyä.  Täälläkin oli lappu ovessa ”Avaamme 1.6.” Mutta automaatista olisi ollut polttoainetta saatavilla. Tämä keskeisellä paikalla oleva satama on varmasti kesällä hyviä palveluita arvostavan veneilijän  valinta lähellä Turkua Ja Nauvoa. Airistolle on myös helppo tulla autolla, joten täällä onnistuu myös miehistön vaihdot.

Noin 15 minuutin pysähdyksen jälkeen jatkoimme taas matkaa länteen Nauvon pohjoispuolitse ja kohti Kustavia. Tuuli virisi hetkeksi lähempänä Kustavia, muuta päivä oli pääasiassa tyyntä myrskyn edellä.

Lootholmaan saavuttaessa saimme kuulla, että satama oli suljettu työmaan vuoksi. Ravintolaa laajennettiin ja jotain huoltotiloja veneilijöille oli tulossa. Vanha sataman maamerkkinä rannalla ollut puinen laiva oli purettu pois.

Eija tuli hakemaan Lootholmista Kalevia kotiin: Eteläinen Itämeri oli nyt kierretty.

 

24.5. Kökar – KorpoströmStenskär


Aamulla nopea aamupala ja köydet irti. Rebekka oli matkustanut illalla bussilla Turkuun ja sieltä Viking Cracella Långnäsiin jossa oli odottanut aamuyön tunnit lähtevää yhteysalusta jolla tuli sitten Kökariin. Poimimme Rebekan yhteysaluslaiturilta ja lähdimme kevyessä pohjoistuulessa kohti Korppoota. Matka taittuikin niin nopeasti Korpoströmmin  mukavaan satamaan ettemme meinanneet malttaa pysähtyä. Kuitenkin kävimme kaupassa ja täytimme vesitankit ennen kuin jatkoimme matkaa itään ja Stenkäriin jonne saavuimme kauniissa illan auringossa. Stenskärissä  olikin laiturissa yksi raumalainen moottorivene sekä saaren isäntäpariskunta vastaanottamassa meitä.  Tyyni sää, kaunis ilta-aurinko, suojainen kaunis satama keskellä saaristoa, tänne jo maltettiin jäädä yöpymään.

 

23.5. Rödhamn – Hälsö, Kökar


Rödhamnissa herättiin aurinkoiseen ja lämpimään aamuun. Kevät oli vielä sen verran aikainen, että satama ja kahvila ei ollut virallisesti auki joten emme saaneet tuoreita sämpylöitä suoraan veneeseen, kuten kesemmällä on ollut täällä tapana.  Kiertelin kameran kanssa vielä hetken kallioilla. Kuvattavaa täältä onkin aina helppo löytää.

Matkamme jatkui taas Itään Ledskärin etelä puolitse ja sitten niin sanottua kaapeliväylää myöten Föglön eteläisten luotojen lomitse johtavaa merikaapelia mukaillen kohti Kökaria. Tämä eteläinen oikoreitti säästää ehkä liki kymmenen tunnin matkan, jos kulkisi virallisia väyliä myöden saariryhmän pohjoisenkautta kiertäen Kökariin. Söderhäran lähestyessä maisema peittyi taas sankkaan sumuun. Välillä Karskärssundissa epäilin kalastajia olevan verkoillaan tutkakaikujen perusteella, mutta lähemmäksi päästyäni sieltä lähti joutsenia liikkeelle. 

Hälsön laituriin kiinnitettyämme sumu taas hälveni ja aurinko lämmitti. Hälsössä on uusi tukeva betoniponttoonilaituri sekä upouusi huoltorakennus ylhäällä kalliolla lähellä ravintola Havspaviljongia. Huoltorakennuksessa on hyvät siistit pesutilat ja keittiöt matkailijoiden käyttöön. Illalla saimme vielä hyvät löylyt saunassa aivan rantakallioilla, josta oli kiva ihailla laskevaa aurinkoa suoraan lauteilta.


22.5 MaarianhaminaRödhamn

Aamulla juoksulenkille rantapolkua pitkin kalasatamaan ja takaisin, sitten suihkun kautta uuteen aurinkoiseen päivään.

Huoltotoimet jatkui pyykin pesulla, mutta pesukoneen poistovesiletku oli rikkoutunut, joten sain uuden lenkin kun lähdin sitä ostamaan Byggvaruhusetista. Byggvaruhusetista löytyy veneilijälle myös tarvikkeita Watski myymälän valikoimista. Pyykin pesun jälkeen alkoi tehdä mieli jo merelle, joten irrotimme köydet ja lähdimme. Nopeasti jostain nousi taas sakea sumu Svinön ja Granön välissä. etenimme taas tutkan varassa koneelle ajaen kohti Rödhamnia, jonne saavuimme klo 17:45

Rödhamn on Åss:n upea saaritukikohta vain noin 10mpk:n päässä Maarianhaminasta. Tämä paikka kuuluu ehdottomasti suosikkeihini! Rödhamn sijaitsee avomeren äärellä Lemlandin etelä puolella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Satama on saaren pohjoispuolella hyvin suojainen kaikilla tuulilta. Saarella on aikanaan sijainnut yksi Ahvenanmeren kulkijoille hyvin tärkeä radiomajakka jonka toiminta loppui jo -70 luvulla. Nyt tuo punaisen kallion laella sijaitseva valkoiseksi rapattu radiomajakan konehuone toimii museona kertoen meille palan merenkulun ja navigoinnin historiasta.

Illan uutislähetyksen yhteydessä esittelin hiukan nyky- ja tulevaisuuden tekniikkaa käytössämme olevaa UP400 vetypolttokennoa. Tämä vaivaton, saasteeton ja äänetön pieni energian lähde tulee varmasti syrjäyttämään tulevaisuudessa äänekkäät ja haisevat dieseliä tai bensaa polttavat generaattorit.

Illan uutislähetykset pyritään lähettämään joka ilta klo 8:00 YouTube kanavallamme. Voit myös lähettää chatin kautta kommentteja ja kysymyksiä.


 

21.5. Kapellskär – Maarianhamina


Vuorokauden vaihduttua lähestyimme Kapellskäriä. AISilla havaitsimme edellämme kulkevan suomalaisen aluksen joka meni viettämään loppu yötä Kappellskäriin.

Klo 3:00 Suomen aikaan alkoi taas Sakun ja Kalevin vahti ja he pääsivätkin hoitamaan Ahvenanmeren ylityksen. Aamulla klo 8:00 saavuimme Maarianhaminan Länsisatamaan, tuttuun ja turvalliseen Åländska Segelsällskapetin mainioon satamaan. Merellä oli ollut hyvä olla ja siihen oli jo tottunut, mutta oli se ihan mukava nousta laiturille viiden vuorokauden jälkeen ilman pelkoa, että poliisit tulee häätämään meidät johonkin. Olimme taas kotona. Ensimmäisenä oli päästävä suihkuun, kun vielä ei ollut täälläkään varsininen veneilysesonki ja näin ollen ei aamusauna ollut lämpimänä. Suihkut piti ottaa oiken kahteen kertaan ja tuntui hyvälle!

Klo11 pääsimme paikallisten kaverieni, Jukan ja kumppaneiden kanssa herkulliseen lounaspöytään Åss Paviljonkiin. Siinä vierähtikin mukavasti muutama tunti pitkästä aikaa.

Klo14:25 Petri ja Saku nousivat Viking Cracen kyytiin ja suuntasivat Turun kautta kotimatkalle. Oli mukavaa ollut kiertää itämerta heidän kanssaan noin tuhannen mailin verran. Kiitos!

Jäimme siis Kalevin kanssa kahden tekemään pientä huoltoa ja jatkamaan tätä tutkimusmatkaamme. Kohta saimme taas ystäviä kylään Fugalle, Kiitos käynnistä Katri ja Jussi!

Illalla Tuomas tuli vielä hakemaan meitä Lemlandiin jossa saimme viettää iltaa saunoen ja makkaraa paistaen yhdessä Jukan, Emilin ja Tuomaksen kanssa. Kävimme katsomassa myös Henrin laiturityömaata, kyllä taas tekee ammattilainen hyvää työtä!


 

20.5. Landsort – Tukholman saaristo


Öölannin ohitettuamme suuntasimme kohti Landsortin majakkaa Nynäshamnin eteläpuolella. Yö oli jälleen kirkas ja näkyvyys niin hyvä, että näimme hyvin myös Gotlannin radiomastojen valot sekä taivaalla valon kajastusta Visbyn kaupungista. Liikenne täällä on huomattavasti rauhallisempaa kuin edellisenä yönä, mutta joitakin laivoja oli liikenteessä.

Aamulla lähestyessämme Landsortia tuli meitä tervehtimää Ruotsin merivartiosto veneellään Nynäshamnista. Kyselivät mistä olemme tulossa ja mihin menossa sekä kertasivat meille säännöt joiden mukaan emme saaneet nousta maihin Ruotsin alueella. Keli oli aurinkoinen ja iloiseti ja aurinkoisesti toivottivat meille hyvää purjehdusta sekä tervetuloa uudelleen 1.6. alkaen jolloin saisimme myös rantautua. Landsortin edustalla oli liikkeellä myös paljon uisteluveneitä Lohen pyynnissä.

Jossain vaiheessa päivää sain mielenkiintoisia väristyksiä vatsanpohjaani noustessani hytistäni kannelle katselemaan maisemia… Styyrpuurin puolella puolen mailin päässä vastaan lipui suuri ruotsalainen korvetti ja paapuuriin katsoessa huomasin siellä samaa vauhtia rauhallisesti lähestyvän pienemmän harmaan aluksen joka näytti hinaavan perässään jotain. Lähemmin katsoessa se jotain oli maalilautta! ja me purjehdimme kauniisti sinivalkoinen spinnu ylhäällä korvetin ja maalilautanvälissä! Ruotsin kuninkaallinen laivasto kunniottaa suurersti sinivalkoista lippua ja spinnua, eikä näihin tullut ainuttakaan reikää.

Päivä kului mukavasti tutuissa maisemissa saaristoväylää pohjoiseen kevyessä myötätuulessa spinnulla purjehtien. Ajoittain nopeus nousi yli yhdeksään solmuun.

 

 

19.5.Kalmarsund


 Kirkas kaunis yö ja kevyt tuuli kuljetti Fugaa koko yön kohti Kalmarsundia. Laivaliikenne on tällä alueella hyvin vilkasta ja niitä näkyikin kymmenittän. Suurin osa koko Itämeren liikenteestä kulkeekin tästä Bornholmin länsipuolelta ja suunnaten siitä joko Gotlannin länsipuolitse pohjoiseen tai itäpuolitse Suomenlahdelle Helsinkiin, Kotkaan, Haminaan, Pietariin Tai johonkin muualle sen satamista ja taas takaisin muualle maailmaan.

Kohta vahtini päättymisen jälkeen heräsin VHF-radiosta kuuluvaan MAYDAY viestiin, joku henkilö oli tippunut laivasta mereen takanamme noin 15mpk:n päässä. Onneksi tämä tapahtui tällaisessa paikassa jossa on paljon aluksia liikkeellä ja nyt oli muutenkin erittäin hyvät olosuhteet. Äkkiä siellä oli kymmenen laivaa etsinnöissä mukaan lukien yksi ruotsalainen sotalaiva ja näin henkilö saatiin pelastettua. Aamulla saavuimme Öölannin eteläkärjen kohdille ja jatkoimme koko päivän tämän yli 70mpk pitkän saaren sivua Öölannin salmea pitkin pohjoiseen. Puolilta päivin alitimme yli kuusikilometriä pitkän Öölannin sillan Kalmarin kohdilla.



18.5.Nexö, Bornholm


Vuorokauden vaihtuessa näimme mutamia laivoja ja puolalaise VO65 veneen joka eteni noin 7kn vauhdilla purjein lähes tyynellä merellä, tuulessa josta me ei vanhoilla purjeilla saatu mitään otetta.

Noin klo 2 jokin kolahti veneen pohjaan kaikuluotaimen näyttäessä yli 80m vettä kölin alle. Tämä jäi meille arvoitukseksi, ehkä jotain ajelehtivaa roskaa, Sergein snorgeli tai hylje. Yksi hylje tulikin aamulla veneen viereen tervehtimään.

Klo 14:30 saavuimme aurinkoiseen ja lämpimään Nexön satamaan Tanskan Bornholmiin. Satamaan on sijaintinsa vuoksi rakennettu valtavat aallonmurtajat suojaksi merta vasten ja oikeastaan kokosatama muodostuu aallonmurtajien ja laitureiden sokkelosta. Satamaan sisään mennessä on kyltti joka ohjaa alle kymmen metriset veneet pienempään altaaseen oikealle ja isommat suoraan peremmälle satamaan. Menimme 12,3m pitkällä Fugalla kuuliaisesti peremmälle.

Laituriin kiinnittyessämme satamakapteeni tuli kertomaan, että satama on suljettu covidin takia ja emme saisi nousta maihin jollei meillä ole alle 42h vanhaa negatiivista testitulosta. Hän kutsui myös poliisit Rönnestä paikalle selvittämään asiaa.

Odottaessamme poliiseja saimme vesitankit täytettyä. Edellisen kerran olimme ottaneet vettä Tallinnassa ja sitä on käytetty säästelemättä, joten toinen tankeista olikin jo tyhjä. Poliiseja ei vielä kuulunut, niin siirryimme polttoainelaituriin pienempien veneiden altaaseen ja saimme myös tankin täyteen Dieseliä. Täällä muuten ei kortti käy maksuvälineenä huoltoasemalla vaan olisi tarvittu käteistä. Käteisen puuttuessa saimme kuitenkin tilinumeron johon saatiin maksu hoidettua.

Huoltoaseman pitäjä kertoili meille Bornholmista, johon meillä ei nyt ollut lupa astua. Saarella on n. 40 000 asukasta ja käy noin 250 000 turistia vuosittain. Kalastus on saarella ollut tärkeä elinkeino, mutta nykyään sikatalous taitaa olla suurin elinkeno. Tällä pienellä saarella asuu n. 500 000 sikaa!

Poliisit saapuivat vihdoin noin parin tunnin odottelun jälkeen ja totesivat saman asian, ettei meillä ole lupaa maihin nousuun, emmekä näin ollen voisi päästä edes testattavaksi. Kertoivat saman tilanteen olevan ainakin Ruotsissa ja Saksassa.

Nyt oli tehtävä uusi matka suunnitelma. Muualle eteläisen Itämeren satamiin emme pääsisi rantautumaan tai edessä voisi olla 10 päivän karanteenit ja sakkoja. Testeihinkään emme voisi päästä, koska sekin edellyttää maihinnousua.

Irroitimme siis köydet Nexösta ja suuntasimme kohti pohjoista Cristiansjön vierestä kohti Öölantia, mutta seuraava satama johon kiinnitymme on Maarianhaminassa.

Klo 20 saimme taas pidettyä YouTubessa live uutiset.

 

17.5. Itämeri


Yöllä taas sakea sumu. Joitakin laivoja havaitsimme AISilla mutta hyvin rauhallista oli liikenne. Aamusta sumu hälveni ja ohittelimme öljynporausalueen pohjoisesta. Päivä sujui mukavasti välillä purjein ja välillä moottorilla hyvin rauhallisessa kelissä. Illasta herkuttelimme letuilla joihin Petri teki omena hilloa (lohkoja) päälle.

Nettiyhteydet oli poikki koko vuorokauden ollessamme niin keskellä merta, joten illan uutislähetys jäi pitämättä.


16.5. Ventspils


Yöllä taas nousi sakea sumu, emmekä saaneet paljain silmin näköhavaintoja muutamasta laivasta, jotka AIS ja tutka näytti meille. Riianlahdelta ulos päästyämme suuntasimme rannikon suuntaisesti etelään ja Ventspilsiin. Sumun hälvettyä ja auringon paistaessa lähestyimme Ventspilsin jyhkeitä aallonmurtajia ja sen suojassa olevaa satamaa. Kaikesta näki, että kyseessä oli entisen Neuvostoliiton aikainen merikaupunki. Venesatama on kalasataman yhteydessä sataman eteläpuolella. Olimme kesän 2021 ensimmäinen vierasvene. Vastassa laiturilla oli satamkapteenin lisäksi kaksi rajavartija, jotka tarkistivat passimme ja kyselivät covid-testeistä, mutta totesivat sitten, ettei niitä meiltä merenkulkijoilta vaadittu.  Kiinnittyminen satamaan tapahtuu poijuihin tai puomipaikoille. Syvyyttä satamassa riittää isommillekin veneille. Satamassa on vesi ja sähkö hyvillä uusilla laitureilla. Huoltorakennuksesta löytyy vessat, suihku ja pyykkäys mahdollisuus. Huoltorakennusta oltiin juuri remontoimassa, joten tilat ovat jatkossa varmasti entistäkin paremmat.

Laiturilla meitä vastaan ottamassa oli myös paikallinen sukellusyrittäjä Sergey, joka ystävällisesti tarjosi meille apuaan polttoaineen hakureissulle ja kaupassa käyntiin. Sergeyn kanssa vierähti hetkessä muutama tunti kuunnellessa hänen tarinoitaan ympäri maailmaa. Saimme myös tutustua Sergeyn sukellustukialukseen Taifuuniin. Sergey on myös kova metsämies ja hän antoikin meille vielä matkaevääksi erittäin herkullista peuran lihaa.

klo 15: 00 matkamme taas jatkui ensin rannikon suuntaisesti etelään ja saimme vielä klo 20:00 hoidettua uutislähetyksen. sitten käänsimme kurssin kohti Bornholmia.

 

15.5. Lounaranna


Yön aikana kiemurtelimme lähes olemattomassa tuulessa rannikkoväylää kohti Riianlahtea. Aamu yöstä nousi sankka sumu, jonka keskellä kohtasimme vain yhden toisen aluksen, kun meri vartioston alus oli eräässä väylän mutkassa ankkuroituneena väylän viereen vartioimaan Riian lahdelle vievää väylää.

Aamusta käänsimme länteen ja sitten lähes pohjoiseen vievää turvavesimerkein merkittyä väylää pitkin Lounarannan aallonmurtajan takana olevaan satamaan. Satamassa on paikasta riippuen vieraspaikoilla vettä 2.2 -2.8m. kiinnittyminen tapahtuu puomeihin tai suoraan laiturin kylkeen.  Satamasta löytyy peruspalvelut: sähköt, vedet, polttoaine, suihkut ja saunakin. Sataman yhteydessä toimii myös leirintäalue jossa oli myös muutama vuokrattava mökki. Jätimme satamaan CBSmallPorts terveiset, kuvasimme ja jatkoimme matkaa Riianlahdelle. Klo 20:00 saimme taas pidettyä live uutiset, Kuressaaren ollessa Fugasta luoteeseen.


14.5.Tallinna


Aamusta kävimme vielä hiukan ruokaostoksilla ja Joosep toi täyden vetypullon vähän vajentuneen tilalle. Tankkauksen ja septitankin tyhjennyksen jälkeen suuntasimme taas merelle ja länteen.  Heti kohta Tallinnan lahdella tuli vastaan tutun näköinen alus, jäänmurtaja Tarmo, mutta nyt Viron lipun alla.

 Klo 20:00 olimme Baldiskin edustalla ja pidimme jo tutuksi tulleen tavan mukaan pienen uutis/ajankohtaiskatsauksen Yhdessä Itämerta tutkimaan -hankkeesta livestriimin yhteydessä. Pyrimmekin joka päivä mikäli vaan yhteydet toimii, klo 20 kertoa ajankohtaisia kuulumisia YouTube livelähetyksessä. Lähetyksen yhteydessä voit kysellä myös askarruttavia asioita chatin kautta.

 

 

13.5. Tallinna


Yön pimeydessä loistivat tähdet ja jatkuvana virtana kulkevien laivojen valot Suomenlahdella. Alustyyppien tunnistaminen valojen perusteella oli miehistölle hyvää harjoitusta pitkin yötä. Aamu vahdin aikaan auringon noustessa alkoi Pranglin siluetti näkyä horisontissa.

Klo 11:20 saavuimme Tallinnan Piritaan.  Joosep PowerUp-Techiltä kävi katsomassa ja kyselemässä kokemuksia UP400 vetypolttokennosta jota olimme nyt yön käyttäneet.

Piritasta on tallinnan keskustaan matkaa 7-8km, mutta olimme sen verran istuneet veneessä, että päätimme lähteä kävellen kaupunkia katsomaan. Illalla vielä saunoimme Kalev JK mukavassa saunassa.  




12.5. Kotka


Illalla saunoimme Sapokan venesataman hyvässä saunassa, joka toimii myös talvisin avantouinti paikkana. Kotkaan ja Sapokan satamaan saapui yhdessä Fugan kanssa myös kesä ja lähes helle lukemat. Kesän saapuminen näkyi myös kasvavan veneliikenteen muodossa, satamassa oli jo useita vierasveneitä niin kotimaasta, kuin myös pari venettä oli saapunut Venäjältä. Kotkaan on Pietarista lyhyt venematka, joka näkyy kesän mittaan suurena venäläisten veneilijöiden määränä. Jonkin verran tänne tuodaan myös Venäjältä veneitä talvisäilytykseen ja huoltoon.

Teimme myös miehistön vaihtoa – Torsti ja Kari lähti kotimatkalle ja uusiki miehistönjäseniksi saimme Petrin ja Sakun, eli edelleen matka jatkuu neljän miehen voimin.

Klo 18:30 Irrotimme köydet ja suuntasimme kohti Tallinnaa. Petri nostettiin vielä mastoon viemään lippuliinan Viron kohteliaisuuslippua varten. näimme valtavia muuttolintuparvia tulossa kohti pohjoista. Illalla tuuli virisi hiukan ja Kaunissaaren kohdilla saimmekin taas purjeet vetämään. Purjehdusta parhaimmillaan, kevyt tuuli aallottomalla merellä!


Byön - Kotka 11.5.


Aamu lupasi aurinkoista sopivaa purjehdussäätä.
Lähdimme jälleen jatkamaan kohti Kotkaa, Kymen kolmihaaraista jokisuistoa.
Vajaan viiden tunnin purjehdus aurinkoisessa säässä ja sopivassa tuulessa antoi jälleen mukavan
kokemuksen Itäisen Suomenlahden saaristosta. Pellingin vesillä meitä tervehti myös utelias hylje,
joka ei muuten ollut ensimmäinen kerta tällä retkellä.
Sapokan vierassatamaan saavuimme n. klo 16.




Helsinki - Bockhamn 10.5


Lähdettiin illansuussa Pohjoisrannasta HMVK:n laiturista ajelemaan kohti itää.
Tietenkin konevoimalla, kun kerran lähtö tapahtui moottorivenekerhon laiturista. Toisaalta myös keli
oli sen mukainen. Vasta matkan edetessä tuuli virisi sen verran, että saimme virittää purjeet
vetämään.
Ilta oli kaunis aurinkoinen ja pimeyden jo laskeuduttua sukelsimme kapeasta salmesta Uudenmaan
virkistysalueyhdistyksen retkisatamaan, jonka nimi on Byön.





8.5. Barösund - Helsinki


Barösundin vilkkaan väylän varrella sijaitseva satama tarjosi rauhalliset unet miehistölle. Tästä satamasta löytyy veneilijälle Uuden syvän, sähköllä ja vedellä varustetun laiturin lisäksi myös kauppa, ravintola, polttoaine, septityhjennys ja näin lauantaipäivälle osui myös toripäivä!

Matka jatkui taas klo 11:50 hyvin kevyessä myötätuulessa porkkalanselälle. Yritimme hetken edetä spinnulla, mutta tuulen loputtua kokonaan vetovastuu siirtyi Perkinssille. Porkkalanniemen kohdilla saimme taas tuulta ja loppumatka Helsinkiin taittui mukavasti. Kiinnityimme HMVK:n satamaan Pohjoisrantaan klo 20:15. 


7.5. Hanko – Bärösund


Itämeren portin venesatama on saarella Hangon edustalla. Todella hieno paikka, jossa oli todella hienoja veneitä. Jatkoimme kuitenkin pian aamulla kaupungin rantaan. Osa porukasta lähti käymään kauppareissulla ja Mikko uimassa ja kahvilla paikallisen tutun kanssa. Kahvilasta tarttui muulle miehistölle mukaan pussillinen maailman parhaita (ja ehkä kalleimpia) kanelipullia.


14:30 Kone käyntiin ja köydet irti. Eilisen tyvenen jälkeen tuulikin oli taas virinnyt ja heti sataman jälkeen päästiinkin laskettelemaan purjeilla mukavassa sivumyötäisessä. Whatsapp-viestien mukaan Raumalla on satanut rankasti lunta, mutta Hangossa paistoi aurinko. Purjehduspäivä oli aivan huikean hieno. Päivän reitti kulki Jussarön ohi Bäronsalmea pitkin kohti Bärosundia. Koko matka tultiin purjeet niin sanotusti virsikirjalla. Matkalla laitettiin melkoisella riskillä myös drone ilmaan ja saatiin se onneksi myös ehjänä alas. Dronen mukana tuli joukko mahtavia purjehduskuvia. Kuvia ja juttuja reissustamme on julkaistu omien sometilien lisäksi myös kansainvälisissä kanavissa. Tänään julkaistiin Fugan ja PoweUpin yhteistyöstä jutut Marine BusinessWorldissa ja Sailworld Cruisingissa.


Iltapäivään mahtui virsikirjojen ja dronekuvausten lisäksi myös yksi livelähetys ja kisastudio. Kuuntelimme volyymit kaakossa Radio Ramonan Ripa Leinon selostusta ensimmäisestä Lukko-TPS -finaaliottelusta. Valitettavasti meidän kannatus ei riittänyt siivittämään Lukkoa voittoon. Turussa on muuten toinenkin TPS-niminen seura, jossa ei kuitenkaan harrasteta palloilua tai kiekkoilua vaan purjehdusta. Hunata hunata vaan Turkuun. Raumalaiset nousevat vielä


20:15 kiinni Bärosundin laiturissa. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla saavuttiin satamaan päivänvalon aikaan. Bärosund


6.5.-7.5. Seili – Hanko

 

Aamuyöstä nukkumaanmeno venähti teekupposen äärellä pitkäksi, joten aamulla ei pidetty kiirettä heräämisen kanssa. Aamupala syötiin vasta kymmenen aikoihin. Listalla oli perussetti: Kahvia, kaurapuuroa, leipää, paistettuja kananmunia ja muuta höystettä.


Kun miehistö oli ravittu, lähdettiin tutustumaan saareen. Mikko juosten ja muu porukka kävellen. Seilin saari on kaunis paikka ja keli oli mitä parhain ulkoiluun. Koska aikataulumme eivät aivan osuneet yksiin henkilökunnan kanssa kuvasimme CBSmallPorts-materiaalit omin nokkinemme. Mediahommien jälkeen oli vuorossa vielä teknistä laittoa mastossa, kun Glomexin antennia yritettiin rassata toimintakuntoon. Ja saatiinhan se lopulta pelittämään. Nyt pitäisi striimien ja muiden yhteyksien toimia kauempanakin merellä.


15.30 käynnistyi Perkins ja Fuga otti kurssin kohti Hankoa. Tällä kertaan jouduttiinkin kuuntelemaan koneen pörinää koko matkan ajan, kun tuulta ei ollut nimeksikään ja sekin vähä mitä oli, tuli suoraan vastaan. Nuorisotiimi kantoi päävastuun ohjailusta tällä legillä. Pelzi ja Mikko ottivat ohjakset vasta Hangon selällä. Illan vahtivuorolla syntyi myös ensimmäinen juonnettu livestriimi, eli käytännössä laitettiin äänet päälle liveen ja höpötettiin mitä sylki suuhun toi. Tästä tuli kuitenkin niin paljon hyvää palautetta, että juonnetuja livelähetyksiä toimitetaan varmasti jatkossakin.

Hangon jo lähestyessä iski karmea nälkä ja Torsti loihti meille reissun toistaiseksi parhaan iltapala. Reseptiin kuului Feelian pitaleipiä, uunissa paistettuja makkaroita, kurkkua, salaattia ja erilaisia sooseja… Aivan älyttömän maukasta ja täyttävää.


00:45 Hangossa, Itämeren portin venesataman laiturissa. Maileja takana yhteensä 137. 


5.5.-6.5. Katanpää - Seili


Katanpäässä tapasimme paikan emännän Merjan, joka esitteli meille saaren historiaa. Nykyään paikka toimii vierasvenesatamana ja luontokohteena, mutta saarelta löytyvät tykit, rakennukset ja linnoitukset kertovat aiemmasta historiasta. Haastattelimme Merjaa videolle CBSmallPorts-hankkeen viestintää varten. Kauniin aamupäivän jälkeen tuuli toi taivaanrannasta merelle tummia pilviä ja alkoi satamaan. Suunnitelmanamme oli kuitenkin jatkaa matkaa, eikä vesisade tai tuuli suunnitelmiin vaikuttanut. Päinvastoin, tuuli on erittäin tervetullut luonnonilmiö purjehtijoille.

17.00 irti Katanpään laiturista


Jatkoimme matkaa kohti etelää Ströömin aukkoa pitkin. Heti köysien irroittamisen jälkeen saatiin reissun toistaiseksi kovimmat tuulilukemat (18 m/s).  Tuulikulma oli hieman hankala, mutta purjeet kireällä pääsimme koko Ströömin läpi vain yhdellä kryssillä. Vettä tuli koko päivän todella paljon. Pelzi ja Mikko hoitivat ohjailuhommat aina Seilin vierasvenelaituriin saakka. Tilaa oli runsaasti, joten parkkeerattiin reteästi kylkikiinnitykseen. 

00:30 Kiinni Seilin laiturissa. Tähän mennessä matkaa on taitettu 78 merimailia.


4.5.-5.5. Koydet irti!


Reissun valmistelu on kestänyt kaikkinensa useita kuukausia, mutta monta tehtävää jäi silti viime tippaan. Kulunut viikko painettiinkin töitä lähes tauotta Rauman pursiseuran telakalla. Välillä meinasi jo epätoivokin iskeä, mutta tiistaina iltapäivästä saatiin hommat sille mallille, että köydet pystyttiin turvallisesti irroittamaan. Paljon jäi vielä viimeisteltävää, mutta pikkutöitä voidaan tehdä matkan varrella. 

22:30 START, Rauma, Petäjäs


Köydet irti ja kokka kohti Rihtniemen väylää. Purjeet nostettiin ylös heti sataman suulla ja itätuulen saattelemana kohti pimenevää yötä. Uskomaton fiilis, kun kauan suunniteltu matka on lopulta alkanut. Päämääräksi otettiin Katanpää ja yön ajaksi sovittiin kolmen tunnin vahdit. 

05:00 Kiinni Katanpään vierasvenesataman laiturissa.


Miehistö kömpii makuupusseihinsa toipumaan yön purjehduksen ja valmistelumaratonin aiheuttamasta väsymyksestä. 


30.4. Lähtövalmistelut etenevät hyvää tahtia.


Vapunpäiväksi suunniteltua lähtöä joudumme hiukan siirtämään joidenkin laitteiden toimitusvaikeuksien johdosta, mutta tällaisethan kuuluvat merielämään.  Tällä hetkellä tavoitteenamme on irrottaa köydet maanataina mikäli tarvittavat varusteet on saatu ja vene matkavalmiina.


Tänään saimme Fugaan vetypolttokennon! Hienoa päästä testaamaan tulevaisuuden energiamuotoa jo tänään: puhelimeni ladattiinkin tänään jo vetyvoimalla ja tulevalla matkalla tulemme käyttämään tätä puhdasta energiamuotoa aurinkosähkön lisäksi. Kesän mittaan kerromme tästä lisää kokemuksia ja voit jo nyt tutustua tähän teknologiaan osoitteessa www.powerup-tech.com

#spacetechonboard